runoilija etsii muusaa

oi runotar, miten kirjoittaa runo?
kulje kirotun rytmin viidakossa, etsi merenneitoja, katso miten jumalat juhlivat öisin ja pingviini lentää sipulimaalla, halkaise avaruuden kiimainen kivi

vaan mihin runoa käytetään?
mm. apinan naintiin volkkarilla läpi maan, itsensä kuristamiseen, ihmisen läpi kävelemiseen, hyttysen henkiseen kehitykseen ja narisevien perhosten karkotukseen

miten halvaantunut runo piristyy?
tarjoa sille kuoleman ankarien kasvojen kuumaa huumaa ja hiljaisuuden piiskaa, kohota liekehtivä myrkky kellumisen korvaan ja hautaa loittonevan kaaren mykkä tanssi

mutta miten runoja esitetään?
sementtikeuhkoin ja hattureuhkoin, paljain jaloin congan askelein kunnes kiveksiä särkee, hengitys ritisten kunnes kieli jäätyy, pyytäen ja herjaten ja spiraalia rukoillen

millainen on runojen filosofia?
tämä on avoimien ovien absoluuttinen totuus: ei saa jäädä runoon makaamaan

entä uskovatko runot meihin?
voi toki, kuten pienen piirin prosessoiva työskentely ja silmujen tiet etäisyyksiin

oi runotar, miten löydän sinut?
tämä on kieroonkasvanut matemaattinen kaava: maista kaipaavan lammen pyörteitä, kuuntele miten kirves vuotaa ja puut säveltävät lauseita onnellisuudesta

alltså tala (men sakta och viskande)

vilket var det rysligaste brott som djuren gjorde
som förskräckte skapelsen, hur sammansattes en
öde havsstrand, kontinentalplattans skälvan och
köldnattens dimma, rullades till en boll, trängdes
in i djurets strupe och piskades på ryggen

and there was nothing more but silence

stöttes ut vid lugn sjön, titta noga på, se för
sista gången och kom ihåg ditt namn, gnugga
dina ögon, slå ditt huvud på trädet längst bak

and he has no place there anymore

detta är det namn som skrivits in i dig om
detta bygg din hydda och mur och flagga
din fladdrande lyft, bär ljuset för att täcka
mörkret, ty du kan inte minnas, ty du måste
lära dig att stava dit namn

kuvittele että sanat ovat legoja

kuvittele että sanat ovat legoja
ja kylvet viltin päällä huikaisevassa legomeressä

rakennat jäänmurtajan joka seilaa arktisilla vesillä
otat kasvoillesi tutkimusmatkailijan ilmeen, sisäinen ahavasi

viltti on reiteistä riekaleina, maailmassa jokin virhe
ahtojää ja jäälautat pelkkä kaunis muisto

peiton päärmeissä, käärmeissäsi hukutat   
legot, kuka hukuttaisi muovit, ne keräytyvät

virtojen mukana uusiksi unen lautoiksi
ja voit vain olla niille kateellinen

kuinka ne virtaavat läpi meren, kunnes pyörre pysähtyy
ja hiljaisen lautan alla meri tukehtuu

malja maan matosille