kuule, ruoho kuuntelee meitä

Kuule, ruoho kuuntelee meitä eikä kerro mitä tuulella on asiaa. Sateella sillä on liian kiire juoda ja kenen olet nähnyt sateessa makaavan nurmella, kuka muistaa miten sadetta latkitaan. Pilvet väistyvät, säteet hehkuvat, sitä mielellään heittäytyy paidattomaksi, mutta sinun aurinkosi - missä piilottelet sitä? Ajattele että jonain päivänä elämä maistuu omenalta. Silloin vain nauttisit omenan mausta, puraiset palan kerrallaan, istut rennosti, hymyilet baskeripäiselle vanhukselle joka ottaa kevään vastaan kuin lapsi ja kun kieli tuntee siemenkodan heität sen ilmaan, sen nappaa harakka lennosta ja räpsyttelee mäen taakse vanhan tammen juurelle ja ajattelet olipa maukas omena, mistäpä saisi samanlaisen ja ilta laskisi hitaasti varjonsa puistoon ja päivän lämpö viipyisi vielä hetken, hetken vielä lämpö viipyy.

ei tarkoitusta

tämä on sinun ainoasi,
katu revitään auki uudelleen ja uudelleen, nyt vedetään
sähköjä, eilen tehtiin viemäritöitä, suunnitelmissa on
alikulkusillat ja parkkihallit, sitten ei mitään puutu

tämä on linnunmaitoa,
parasta mitä tiedät, et raaski odottaa ketään jakamaan,
se hyväilee nielua ja mieltä, sitä ei voi säästää, himo
on ankaraa, se huuhtoo sinua korvasta korvaan