Tässä yhteydessä en halua ryhtyä pohtimaan, tulisiko epidemian syitä etsiä politiikasta, ideologiasta, byrokraattisesta yhdenmukaisuudesta, joukkotiedotusvälineiden tasapäistävästä vaikutuksesta vai keskitason sivistyksen leviämisestä koulujärjestelmän kautta. Minua kiinnostavat lähinnä parantamisen mahdollisuudet. Kirjallisuus (ja mahdollisesti vain kirjallisuus) voi kehittää vasta-aineita taistelemaan kieliruton leviämistä vastaan.
Lisäisin vielä, että minusta kieli ei ole ainoa tämän ruttotaudin uhri. Sairaus näyttää iskeneen myös kuviin. Elämme katkeamattoman kuvasateen alla; vaikutusvaltaisimmat tiedotusvälineet eivät muuta teekään kuin muuttavat maailman kuviksi ja moninkertaistavat sen luomalla näköharhoja peilin avulla. Näistä kuvista puuttuu suurimmaksi osaksi sisäinen jännite, jonka pitäisi olla ominaista kaikille kuville, muotona ja merkityksenä, voimana kiinnittää huomio itseensä, mahdollisten tulkintojen rikkautena. Valtaosa tästä kuvapilvestä hälvenee välittömästi niin kuin unet, jotka eivät jätä jälkiä muistiin. Mutta vierauden ja epämukavuuden tuntemus ei hälvene.
Mutta ehkä epäjohdonmukaisuus ei olekaan kuvissa tai kielessä, vaan maailmassa. Rutto iskee myös ihmisten elämään ja kansakuntien historiaan, tehden kaikista tarinoista muodottomia, satunnaisia, sekavia, vailla alkua ja loppua. Minua vaivaa muodon katoaminen, jonka olen havainnut elämässä ja jota vastaan yritän taistella ainoalla käytettävissäni olevalla puolustuskeinolla: käsityksellä kirjallisuudesta."
Italo Calvino (Täsmällisyys, Kuusi muistiota tulevalle vuosituhannelle)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti