Jyrki Pellisen toinen runokokoelma Kuuskajaskari ilmestyi 1964. Pellistä on luonnehdittu modernismin klassikoksi, mutta ainakin tässä teoksessa hänen runoutensa kaihtaa ismejä. Kirja osoittaa nimellään Rauman edustan saareen, joka tekstimassastakin löytyy. Kyse voi olla henkilökohtaisesta kokemuksesta, pelkästä yksityiskohdasta tai luontoon kiinnittymisestä, mutta vaihtoehdot tuntuvat toisarvoisilta. Nimi on nimi on nimi, tai sitten jopa ”ihminen on saari”. Kallistun viimeisimpään vaihtoehtoon, kuten tekstistäni tuonnempana voi päätellä. Jo esikoisteoksessa oli muutamia proosarunoja, mutta Kuuskajaskaria voi sanoa proosarunokokoelmaksi, vaikka seassa jokunen säemuotoinen teksti onkin. Suomalaisen runouden 1960-lukua tarkastellessa tuleekin ihmetelleeksi niitä äänenpainoja, joiden mukaan tyylilaji olisi meikäläisittäin ikään kuin keksitty vasta 2000-luvulla.
Pellisen vahvuus on suodattaa maailma pidäkkeettömästi muistin sirpaleiseksi mosaiikiksi. Hänen tapansa kirjoittaa saattaa olla kirjoittajalleen helppoa, mutta lukijalta se vaatii jo enemmän. On hieman hämmästyttävää, että anhavalaisesta tiivistetystä selkeydestä kauas karkaava ilmaisu on julkaistu juuri Otavalla. Pellinen kirjoittaa kielen konventioita rikkovaa tajunnanvirtaa, jossa tahtipuikkoa heiluttaa Pelliseksi miellettävä sumuinen, pirstaleinen ja hahmoton minä-subjekti, jonka ääriviivat piirtyvät kokemuksellisuuden avulla. Toisiinsa sekoittuvat tilanne- ja muistikuvat sekä itsereflektiiviset havainnot luovat impressionistisen läsnäolon tunteen ja tilallisuuden jatkumon, jossa kaikki aika tapahtuu tässä ja nyt. Varsinaista yksilöityä teemaa ei ole, ellei sellaisena pidä poetiikan rakentumista muistin, ajan ja identiteetin varaan. Näistä viimeisin voisi tarkoittaa yksilön pyrkimystä kielen avulla vapautumiseen, kohti omaa riippumatonta minuutta. Ilmaisua luonnehtisin pysähtymättömäksi monivalottuneiden valokuvien virraksi. Pellinen onkin sanonut kirjoittavansa kuvin.
-
-
-
Puolikuuta joulukuuhun4 päivää sitten
-
Näinä2 viikkoa sitten
-
Luovan kirjoittamisen perusopinnot Tapiolassa2 kuukautta sitten
-
Liukkaalla maaperällä5 kuukautta sitten
-
Oodi koodia vastaan - Kapina (osa 1)6 kuukautta sitten
-
Vallan ongelma9 kuukautta sitten
-
1107251 vuosi sitten
-
Näin puhutteli Deleuzen Nietzsche1 vuosi sitten
-
-
-
-
-
-
KAVALA MAAILMA (sarjasta: Untako? osa 1)6 vuotta sitten
-
Leo Tolstoin viimeinen haastattelu - Arkistojen aarteita 26 vuotta sitten
-
The World’s Greatest Blackjack Book6 vuotta sitten
-
Frank McCourt, Seitsemännen portaan enkeli6 vuotta sitten
-
[tuli-savu] Särinä#9 : goes runomusaraati7 vuotta sitten
-
Kirjallinen vuoteni 20187 vuotta sitten
-
Giovanniby Fatimah Asghar8 vuotta sitten
-
easy methods to Be good at Essay composing8 vuotta sitten
-
Epälegenda8 vuotta sitten
-
Poetry jam: Back to Mascot8 vuotta sitten
-
Kazuo Ishiguro, kirjallisuuden Nobel-palkinto 20179 vuotta sitten
-
Yhdellä sanalla - InterNaPwoWriMo10 (1.4. - 3.4.2017)9 vuotta sitten
-
Epälineaarinen narratiivi9 vuotta sitten
-
Vastaanottoa10 vuotta sitten
-
Feromonienhoitaja10 vuotta sitten
-
Osoitteenmuutos / A change of address10 vuotta sitten
-
1610 vuotta sitten
-
Löytöretkue-chapbook10 vuotta sitten
-
-
nyljetyt ajatukset11 vuotta sitten
-
Prediksi Elche vs Real Sociedad 21 April 201511 vuotta sitten
-
-
Toinen jalka maassa – ja kuinkas sitten kävikään!11 vuotta sitten
-
Supersäikeet12 vuotta sitten
-
Loppu/muutto12 vuotta sitten
-
-
-
polku18 vuotta sitten
Näytetään tekstit, joissa on tunniste woolf v. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste woolf v. Näytä kaikki tekstit
16. syyskuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)
