(Juhannusyö Tenholassa)
Kesät putoavat kuin lumi
saman ikkunan takana, valkoinen hämärä
syvenee kohti omaa valoaan
Istun keittiönpöydän ääressä ja ajattelen
köyhyyttä, vankeutta…
Hitaalla kuolemalla on monet hymyilevät kasvot,
sekoitamme ne päivittäin.
Elämä kuin talous, elämä kuin kuri ja kouristus
Kultakuumetta, kaihia, kivisydän…
Meitä on jymäytetty. Öisin nukkuu se joka pystyy,
ja katso miten nukkuva nukkuu, lepattavin sormenpäin
hän uneksii elävänsä…
Mutta ikkunan takana juhannusyön liikkumaton valkeus,
vanhat kuuset pujottavat juurensa syvälle maahan
kohti uumenien salaisia suonia
Ja juuret nukkuvat siellä, tiiviisti maan lämpöön kietoutuneina
ja juovat maapallon syvistä vesistä
reitti
8 tuntia sitten
