Jos pitäisi nimetä yksi henkilö joka on ollut mukana lähes kaikessa mahdollisessa runoustoiminnassa, hän olisi eittämättä Tommi Parkko. Uran voisi katsoa käynnistyneen jo vuodesta 1991, jolloin hän voitti J. H. Erkon kirjoituskilpailun, mutta toden teolla Nihil Interitin perustamisesta 1993. Sittemmin hän on kunnostautunut mm. runotapahtumien järjestäjänä, kustantajana, kriitikkona, läänintaiteilijana ja luovan kirjoittamisen opettajana. Nykyään hän on vapaa kirjailija ja aktiivinen runouden opettaja ja asustaa ison osan vuodesta Italiassa.
Olet julkaissut kolme runokokoelmaa seitsemän vuoden välein? Oletko kirjoittamisessa hidas perfektionisti vai onko kaikki muu toiminta syönyt kirjoittamisen energiaa? Onko luvassa nopeampaa julkaisutahtia?Olen hyvin hidas runon kirjoittaja. Kieltämättä aktiivisuus kirjallisissa yhteisöissä ja opetustyö hidastaa myös kirjoittamista. Olen jossain määrin perfektionisti mutta pyrin siitä eroon. Uskon, että kirjoittamiseni on nyt muuttunut nopeammaksi. Asuminen ulkomailla on mahdollistanut kokonaan uudenlaisen keskittymisen kirjoittamiseen.
Runoutesi on hyvin tiivistä ja runsaista yksityiskohdista huolimatta pelkistettyä, kirjalliset viitteet/lainaukset sävyttävät usein runon sinälle suunnattua puhetta, lopputuloksena ei niinkään vaikeasti luettavaa kuin laajempiin merkityksiin ja hiljaiseen lukemiseen ohjaavaa. Allekirjoitatko edellä mainitun? Itse pidän eniten teoksesta Sileäksi puhuttu, joka näyttäytyy kieleltään muita avoimempana ja helpommin lähestyttävänä. Mihin suuntaan runoutesi on kulkemassa?
Runoni ovat jossain määrin pelkistettyjä. En edes yritä olla runsas. Usein niissä on voimakas keskitys johonkin asiaan. En osaa sanoa onko runoissani paljon sinälle suunnattua puhetta. Joissakin kohdin on mutta ei kaikkialla. Erilaiset viittaukset / esikäsitelty materiaali / huomaamattomat sitaatit ovat usein keskeisessä roolissa runoissani. Monet runoistani ovat kollaaseja.
