matka itseen

Aivan kuin kuorisit sipulia
luulet että kuljet kohti ydintä.
Maksat halusta
maksa ilolla kyyneleet!

Matroshka hymyilee
ja avautuu kerta kerran jälkeen
kunnes silmä ei tavoita puuta, syitä, ikää.
Tai leikkiin kyllästyy.

yö vierähti kyljelleen

II

yö vierähti kyljelleen, putosi raukeaan aamuun
kylmässä ilma tiivistyy muistomme melodiaksi

ethän efter suihkun ja hampaiden harjaamisen
käänny peilistä pois: maailma näyttää toiselta

hän pukeutuu oman alastomuutensa totuuteen
hän leikkauttaa siipensä ja antaa ne haluavalle

ihminen: pitkä matemaattinen kaava on saava
kuvansa haavan: siivetön enkeli, paratiisiliha

mistä puhun kun puhun kokeellisuudesta

Uudesta suomalaisesta runoudesta ei voine puhua ilman blogeja ja kevyempiä kustantamisen muotoja. Siksipä onkin hämmästyttävää, että hakusanoilla kokeellisuus ja avantgarde suomenkielisiltä nettisivuilta ei löydy juuri mitään, kahta aihetta käsittelevää kirjaa lukuunottamatta. Mitä ilmeisemmin suuri osa keskustelusta siis käydään livenä, asiaan perehtymättömien ja ei-aktiivisten ihmisten ulottumattomissa.

Vähäänkään aikaansa seuraava runoihminen ei ole kuitenkaan voinut olla huomaamatta mitä kentällä tapahtuu. Kokeellinen runous on nostanut päätään, varsinkin kuluvan vuosikymmenen jälkipuoliskolla ja uusimman runoilijasukupolven myötä. Pariin otteeseen on ihmetelty, että jos kaikki (uudempi) runous on kokeellista, onko silloin mikään kokeellista.

Avantgarde (jota käytän tässä kokeellisuuden synonyymina, oikaiskaa jos olen väärässä) on aina suhteessa muuhun vallitsevan taiteen tekemisen ja arvottamisen tapaan, jotka se siis kyseenalaistaa. Olen yrittänyt seurata mitä kaikkea se nykyisellään pitää sisällään, mutta parin-kolmen vuoden ajan olen ollut paitsiossa ja lähinnä netin armoilla. Sieltä eivät kaiketi kaikki salaisuudet aukea ja häpeäkseni tunnustan ettei minulla ole tuntumaa kaikkein uusimmista julkaisuista. Siihen tulee kyllä korjaus, joten palataan asiaan tulevaisuudessa.

lampi on täynnä ääniä

Lampi on täynnä ääniä, he narskuvat, he kvaakkuvat
ja mäiskivät vettä pyrstöillä, sukivat höyheniä.
Keväisin he napsivat ahnaasti matoja kynnöksistä.
He ovat lempeitä veijareita etanat suussaan.
He ovat arkoja ja epäluuloisia, heistä tulee helposti ärtyisiä.
Anas platyrhynchos, kesytetty sinisorsa, tuttavallisemmin ankka,