Aivan kuin kuorisit sipulia
luulet että kuljet kohti ydintä.
Maksat halusta
maksa ilolla kyyneleet!
Matroshka hymyilee
ja avautuu kerta kerran jälkeen
kunnes silmä ei tavoita puuta, syitä, ikää.
Tai leikkiin kyllästyy.
Mutta nämä ovat vain pyrkimyksiä.
Kun sireenit soivat
vavahtaa näkymätön huone
ja siirtyy aavistuksen kauemmas.
Huone synnyttää uusia huoneita
joilla on ikuiset napanuorat.
Veri joka aivoissa kulkee
ei itsestään tiedä.
Nuori Voima 4-5/2004
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti