Tuomas Anhavan runokirjaan tarttuessani mielleyhtymissä liikkuu jostain syystä Haavikon runous. Päällimmäisenä ja väistämättömänä ajatuksena on kuitenkin se, miten suomalaisen modernismin tahtipuikkoa heiluttanut Anhava itse toteuttaa vaalimaansa ja luomaansa esteettistä maailmaa. Onko suutarin lapsilla kenkiä, tai pikemminkin: millaisia nuo kengät ovat?
Suhtaudun hieman skeptisesti teoksiin joita ei oikeastaan ole nimetty kuin kategoriallaan, vaikka asia ei niin tavaton olekaan. Runokokoelmahan on jo määritelmällisesti kooste, jonka yksikkö on runo. Miksi siis vaatia teemaa tai yhdistävää nimeä näille yksittäisille olioille. Anhavan kolmas kokoelma 36 runoa (1958) pyrkinee jonkinlaiseen (sisäpiirin) vitsikkyyteen, sillä numeroituja runoja on 37, oikeastaan enemmänkin, sillä runo n:o 12 on pikemminkin sarja yksittäisiä runoja kuin osiin jaettu runokokonaisuus.
Alustava selailu tuo esiin niukkaan ilmaisuun pukeutuvan yhtenäisen kielikäsityksen. Mutta vähitellen kokonaisuus tarkentuu: joukkoon mahtuu mm. muutama aforismiksi miellettävä teksti, pari pitkän lauseen edustajaa, yksi proosaruno sekä muutamia kokeiluja, joita voisi aikakauteensa suhteuttaen pitää avantgardistisina. Runo 20 on peiliruno, jonka puolivälissä teksti lähtee kuroutumaan takaisin alkuun päinvastaisessa järjestyksessä. Runo 21 on sanaluettelo joka päätyy toistamaan sanoja sisällys ja muoto, edeltävät sanat edustavat lyhykäisyydessään ikään kuin klassisia ja/tai mutu-esteettisiä arvoja. Tyylipuhdas postmoderni ironian läpitunkema runo! Runo 22 jatkaa ironista vittuilua leikkimällä ”kauneudella” ja riimittelyllä, jonka huipentumana voisi pitää laulun vastinpariksi asettuvaa ”vaulua”.
-
-
-
Puolikuuta joulukuuhun4 päivää sitten
-
Näinä2 viikkoa sitten
-
Luovan kirjoittamisen perusopinnot Tapiolassa2 kuukautta sitten
-
Liukkaalla maaperällä5 kuukautta sitten
-
Oodi koodia vastaan - Kapina (osa 1)6 kuukautta sitten
-
Vallan ongelma9 kuukautta sitten
-
1107251 vuosi sitten
-
Näin puhutteli Deleuzen Nietzsche1 vuosi sitten
-
-
-
-
-
-
KAVALA MAAILMA (sarjasta: Untako? osa 1)6 vuotta sitten
-
Leo Tolstoin viimeinen haastattelu - Arkistojen aarteita 26 vuotta sitten
-
The World’s Greatest Blackjack Book6 vuotta sitten
-
Frank McCourt, Seitsemännen portaan enkeli6 vuotta sitten
-
[tuli-savu] Särinä#9 : goes runomusaraati7 vuotta sitten
-
Kirjallinen vuoteni 20187 vuotta sitten
-
Giovanniby Fatimah Asghar8 vuotta sitten
-
easy methods to Be good at Essay composing8 vuotta sitten
-
Epälegenda8 vuotta sitten
-
Poetry jam: Back to Mascot8 vuotta sitten
-
Kazuo Ishiguro, kirjallisuuden Nobel-palkinto 20179 vuotta sitten
-
Yhdellä sanalla - InterNaPwoWriMo10 (1.4. - 3.4.2017)9 vuotta sitten
-
Epälineaarinen narratiivi9 vuotta sitten
-
Vastaanottoa10 vuotta sitten
-
Feromonienhoitaja10 vuotta sitten
-
Osoitteenmuutos / A change of address10 vuotta sitten
-
1610 vuotta sitten
-
Löytöretkue-chapbook10 vuotta sitten
-
-
nyljetyt ajatukset11 vuotta sitten
-
Prediksi Elche vs Real Sociedad 21 April 201511 vuotta sitten
-
-
Toinen jalka maassa – ja kuinkas sitten kävikään!11 vuotta sitten
-
Supersäikeet12 vuotta sitten
-
Loppu/muutto12 vuotta sitten
-
-
-
polku18 vuotta sitten
Näytetään tekstit, joissa on tunniste andersson c. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste andersson c. Näytä kaikki tekstit
16. joulukuuta 2012
21. heinäkuuta 2012
under sin föredragsturne
Puhujakiertueensa aikana hän kirjoitti muistiin mm. seuraavia kysymyksiä:
Onko Jumalaa olemassa?
Mitä sanoilla ylipäätään voi ilmaista?
Mitä entropia tarkoittaa? (lisäkysymys) Onko se vaarallista?
Miksi tietyt tyypit luulevat olevansa jotakin?
Tarvitaanko sosialistisessa yhteiskunnassa taidetta?
Eikö passiivipronomini ”man” ole naistenvihaajan ilmaisu?
Hulluthan ovat terveitä, ja päinvastoin, jos tarkemmin ajattelee?
Onko surun tunteminen sallittua? (lisäkysymys) Meneekö se ohi?
Onko Jumalaa olemassa?
Mitä sanoilla ylipäätään voi ilmaista?
Mitä entropia tarkoittaa? (lisäkysymys) Onko se vaarallista?
Miksi tietyt tyypit luulevat olevansa jotakin?
Tarvitaanko sosialistisessa yhteiskunnassa taidetta?
Eikö passiivipronomini ”man” ole naistenvihaajan ilmaisu?
Hulluthan ovat terveitä, ja päinvastoin, jos tarkemmin ajattelee?
Onko surun tunteminen sallittua? (lisäkysymys) Meneekö se ohi?
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)
