ihokkaista

Tarinaa miehestä itsestään täällä.

s 28

saddikti

koliikkinen retoriikka

tavaratyhmä

etiäisyys

talonkurjaote

erittäen ansioitunut

maailman luomi

den tredje dagen

Gårdagen växer som som vad som helst tunnel       – Tystnaden
skär, det tyngsta vikten är till slut en fjärils lätthet.

Vad  ska jag säga till dig, kvinnan med tre själar,
du som släcker lampan med viljestyrkan?

Vad ska jag säga när skogen växer in i rummet
och jag kan inte se skillnad mellan svart och vit tråd

Skäran slår skuggor av Pangaia och andarna viskar:
dansen befriar, rengörande eld.

Jag ville tala med bara dig
och nu när du är här, jag vet inte vad ska säga.

Vad ska jag säga när väggarna vajar
och den blinda natten skär alt från sina offer

förutom sorgen.

aion kloonata itseni ja tappaa kloonini ja syödä sen

Pakkomielteisiä näkyjä myöhäisteinin maailmasta

Sam Pink: Aion kloonata itseni ja tappaa kloonini ja syödä sen (I am going to Clone Myself Then Kill the Clone and Eat It, 2009, 2012). Suom. & jälkisana V. S. Luoma-aho. 119 s. Poesia 2013.

Tuntemattoman maailman ja vieraan estetiikan lähestyminen vaatii avaraa mieltä. En tiedä Sam Pinkistä mitään. Suomentaja V. S. Luoma-aho puhuu jälkisanoissaan kokoelmasta kirjoituksia, mutta näen asian toisin. Vaikka Pink käyttää myös dialogia ja kerronnallisia ratkaisuja, hänen teksteistään puuttuvat proosalle tyypillinen tarina ja juoni. Ja koska runous voi vaivatta käyttää ja muokata eri lajeja ja tyylejä ynnä kaikenlaista ainesta, voin hyvällä omallatunnolla puhua runokokoelmasta.

Mutta jotta voisi puhua avantgardesta, voisi olettaa kirjoittajalla olevan yhteys sen perinteeseen. Vaikka jonkinlaista kosketuspintaa löytyy esimerkiksi Russel Edsonin ja Henri Michaux’n sekä kaukaisemmin Charles Cimicin tuotantoon, rohkenen epäillä perinteen tuntemusta. Flarfiin verrattuna Pink tuntuu hyvinkin vilpittömältä ja omaan luontaiseen kielirekisteriinsä luottavalta, mikä on siinä mielessä piristävää, että nyt ei lainata tekstimassaa muualta mielessä ironia tai latteuden ylevöinti.