11. tammikuuta 2013

miten kivelle puhutaan?




Erään stereotypian mukaan saksan kieli on rumaa. Paul Celan tässä todistaa päinvastaista. Hän kauhistui aikanaan itsekin Kuolemanfuugan kauneusefektiä, sillä runo puhuu keskitysleirin kauhuista. Leireillä kuolivat myös hänen vanhempansa. Romanianjuutalaiselle Celanille eräänlainen kauhu tuli myös omasta äidinkielestä, joka oli tuhoajien kieli.

Celanin kieli eli runous sen sijaan on äärimmäisen tiivistettyä, rikottua, nopeasti assosioivaa, käsitteellistä. Samanlaisia tuntemuksia koen Gunnar Björlingin, Mirkka Rekolan ja Harri Nordellin runouksien äärellä, kahdesta jälkimmäisestä tosin luulen saavani jotain irti.

Elämässä oli lopulta Celanille liikaa haasteita. Mielenterveyden ongelmista, kritiikistä ja plagiointisyytöksistä kärsinyt runoilija hukuttautui Seineen 49-vuotiaana.

Palaan aika ajoin Celanin runojen pariin, vaikka ymmärrykseni niihin on enemmänkin intuitiivista. Mietin missä määrin itse kieli vaikuttaa asiaan: pääsisinkö lähemmäs runoja jos osaisin saksaa tai puhuisin sitä äidinkielenäni ja tuntisin paremmin juutalaista traditiota tai yleissivistykseni yltäisi tavoittamaan moninaisia viittauksia. Voinen kuitenkin lohduttautua seuraavilla Kristian Blombergin lauseilla (Neonvalot 12.8.2012), joita suosittelen kaikille runouden vaikeuksista kärsiville:

Yksinkertaistettuna: hyvä kirja huokuu vaikutelmaa, että kaikki on motivoitua vaikka kaikkea ei (heti) ymmärtäisikään. Ja kuinka usein kaiken muka ymmärtää. Olen esimerkiksi jokseenkin varma, että kukaan ei pidä hallussaan avainta Celanin käännösvalikoiman kaikkiin arvoituksiin. Silti se mitä siitä ymmärtää, tilanteet joissa ”aikaan lähetetty pulloposti” ja lukija kohtaavat, ovat niin antoisia, että niiden voitelemina alkaa uskoa myös muiden runokohtaisten ymmärrysten kenties tulevan. Ja tuleehan niitä, omalla kunkin runon vaatimalla ajallaan. Tuon epävarmuuden sietäminen, kun ymmärrys ei ole vielä muodostunut, kun ei ole varmuutta muodostuuko sitä koskaan, on minusta uljaimpia sisältöjä joita runous voi hakukoneiden kaikkitietäväksi muuttaneelle nykyihmiselle tarjota.

Ei kommentteja :