11. maaliskuuta 2012

oletko tuntenut kallonvalkoisen

oletko tuntenut kallonvalkoisen valon hohtavan ihollasi
oletko nähnyt päivällispöydän kermaisesta lohesta nousevan
toukka-armeijan kiemurtavan vatsalaukkuusi väkertävän tiensä
suolistoon ja huojuviin verisuoniin vihlovankankeisiin
oletko tärissyt kuumeessa unohtuneen sateen tyhjyydessä
porttikongista suojaa hakien pukinsorkkien upotessa aaltoilevaan asvalttiin
oletko kuullut nauravan köyden kuiskivan niskassasi tuoretta koivua suudellen
oletko maistanut kadotuksen kaipausta sen sydänlyöntien takovan
kuin nyrkin rinnastasi ulos, oletko todistanut kaiken tämän
jos olet niin ymmärrät

miksi murskaan simpukan kuoren suolestan siilin käännän
nurin kaivan sienen rihmaston alusta loppuun
ja lopusta alkuun poltan sen ikuisuuden
tulessa palan jos ymmärrät jos nuolet
katseessa ikävän ja olemattomuuden riemun
jos ymmärrät

1 kommentti :

Kristian kirjoitti...

Liisu kirjoitti...

Hieno runo. Läpinäkevä katse siinä tekee hyvän olon. Kuinka ihmiset peittelevätkään huonoja ominaisuuksiaan ja puutteitaan. Kuinka he sumuttavat kaikkia muita silmiä näkemästä sitä rumuutta, jota he yrittävät verhoilla, silkillä ja sametilla, tapeteilla ja maalilla, häivyttää ja peittää.

Kaiken kauniin alla on rumuus. Joskus pitää enemmän karusta totuudesta kuin kaunistellusta valheesta.

Liisu kirjoitti...

nuo kaksi sanaa jotka avaavat portit kommentoimaan, ovat joskus äärettömän vastenmielisiä j KIEROJA , en pidä niistä-

Kristian kirjoitti...

Kiitos Liisu. Totuus ja valhe ovat suuria sanoja, pyrin välttämään niitä. Toivon runojeni yltävän edes joskus pinnan alle vaikka tuloksena olisi jotain raadollista tai käsittämätöntä.

Jouduin kerran kokeilemaan kolmesti että sain oman kommenttini vahvistetuksi, joten allekirjoitan tuon kierous-aspektin. Kai sen poistamista voisi harkita, näkisi ainakin paljonko niitä robotteja on vaanimassa.

suloensio kirjoitti...

Erittäin voimakasta ja aistillista tekstiä joka ihan tunkeutuu kaikkiin elimiin nimensämukaisena hehkuna.

Kristian kirjoitti...

Suloensio, ensimmäisiä lukijoitani, olipa mukavaa että kävit :) Kiitos sanoistasi, ne on osoitettu runolle joka vielä hiukan huojuu epävarmuudessa.