vetäytyä kallon hiljaisuudesta

vetäytyä kallon hiljaisuudesta sormen hiljaisuuteen
myöntyä lumen ehdottomuuteen ja työntyä
hiljaisuuden meren läpi tulimetsän
läpi silmän hetken läpi siipien läpytyksen
muistaa pilven hermot niiden säikähdys
leijua kaiken kiireen keskellä kangastuksen saareen
jossa näkee oman katseensa hataran räpytyksen
jossa kuulee lennon suhinan sen pakon kuulee
hiuksen putoavan ihon alle ihon joka herää
kosketukseen puhallukseen
tuntea takaraivon tykytyksen ranteissa
jotka ojentuvat ja kouristuvat suonen
ympärillä tulva pyyhkäisee tunneliin
ja raivoaa muiston äkillisyydessä joka
vetäytyy kallon hiljaisuuteen suonen kaareen
ja liikkeen rasahdukseen