musta huone

Aamun valjetessa musta huone ilmestyy jälleen.
Välillä se liitää kotkan tavoin,
toisinaan pyrähtelee kuin kevätpääsky.
Musta huone valitsee kenet haluaa,
milloin haluaa, missä haluaa.
Eniten se pitää sellaisista
joille elämä on kompasteleva sarja selvyyksiä,
epätoivoinen linnake kenties,
ja niistä joille musta usein on valkoista,
valkoinen aina valkoista
ja punainen, se täytyy maalata valkoiseksi.
Musta huone on yhtälön se muuttuja
joka aina jää selvittämättä.
Musta huone ei oikeastaan ole musta
koska sitä ei voi havaita
eikä liioin huone
koska siinä ei ole ovea ikkunaa seiniä.
Se on hahmoton taikka muotoaan muuttava
mutta asian konkretisoimiseksi
voit kuvitella sen ontoksi palloksi
joka imaisee koko funktion sisäänsä
tai sukeltaa sen sisään näkymättömiin
vallaten keuhkot, hermosäikeet ja limbisen järjestelmän.
Kumpikin tulkinta käy.
Mutta jälkikäteen
kun musta huone jo etsii kiihkeästi uusia kontakteja
funktio ei osaa selittää tapahtunutta
ei itselleen
ei puille pensaille ruoholle.
Eikä kuollut selityksiä kaipaa.