IX
ja pesistä neulottiin reitit umpeen, umpeen muistot
punaisesta valosta risteävistä poluista vuorten juurella
nähtiin miten taitavin kaikista maalasi punaisen valkoiseksi
ja kaikkialla löydettiin mitä etsittiin koska ei enää etsitty
vaan löydettiin luonnostaan sanat suuhun ja eleet käsille
ja tuulen luontevat asennot takertuivat hiuksiimme
takertuivat meihin kuin kadoksissa olleeseen rakastettuun
joka vaikeni ja painautui vartaloa vasten kuin ei tietäisi
menneestä mutta tuuli tietää kaiken tietämisen arvoisen
kohina suonissa vaimenee posket kosket tavat kirpeyttä
että mennyttä ja tulevaa ei ole, vain läsnäolo merkitsee
ja voit takertua kauan kadoksissa olleisiin hiuksiin
mahdollisuus: hän tahtoi luovuttaa outoutensa minulle
mahdottomuus: mitä eniten tahdot sitä eniten pelkäät
this flipped-upside-down world
16 tuntia sitten
1 kommentti :
pikkuliisu kirjoitti...
Olen menettänyt rohkeuden sanoa
runoista yhtään mitään. Nyt sanon
kuitenkin jotain. Sanon, että tämä
runo takertui kuin pihka hiuksiin,
minuun. En pääse siitä irti,
tempoilen.
Mutta lopulta annan periksi.
Mahdottomuus sai minut
haaviinsa, ja mahdollisuus
sai loput minusta outoudellaan
saaliiksi. Olen otettu.
Lähetä kommentti