Myytit asuvat kolmen tuulen maassa.
Kivet jauhavat ajatuksista maukasta leipää,
sitä annetaan filosofille evääksi.
Hopeisesta maljasta maistaa mielellään.
Ensin humaltuu, sitten tulee riippuvaiseksi.
Kiiltää lauseen pitkä peitsi, hän rypistää kulmiaan,
katsoo myllyä kuin vertaistaan.
Kuin jokin pyrkisi tyhjään tilaan.
-
-
hens’ eggs1 päivä sitten
-
-
Mutta miten kävi Biafran4 päivää sitten
-
-
Kello on siirtynyt haudan suulta3 viikkoa sitten
-
Mirkka Rekola I on Vuoden tiedekirja 20234 viikkoa sitten
-
Jorge Semprúnista ja tutkimus tekoälyn kirjallisuustietoisuudesta2 kuukautta sitten
-
Itsetuhon kestävöinti: (an)arkiston poetiikkaa7 kuukautta sitten
-
-
-
-
Elämä nielee elämää1 vuosi sitten
-
Yövieras 61 vuosi sitten
-
-
VAATIMATON2 vuotta sitten
-
-
Pimeä aika - myyttiä myytin päälle2 vuotta sitten
-
-
The World’s Greatest Blackjack Book4 vuotta sitten
-
-
Giovanniby Fatimah Asghar5 vuotta sitten
-
easy methods to Be good at Essay composing6 vuotta sitten
-
Multilingual Poetry Jam6 vuotta sitten
-
Leposykkeestä6 vuotta sitten
-
Blade Runner - 35 vuotta myöhemmin6 vuotta sitten
-
Kiirastorstain polku7 vuotta sitten
-
Yhdellä sanalla - InterNaPwoWriMo10 (1.4. - 3.4.2017)7 vuotta sitten
-
Vastaanottoa7 vuotta sitten
-
Heleyteen7 vuotta sitten
-
Feromonienhoitaja7 vuotta sitten
-
Osoitteenmuutos / A change of address8 vuotta sitten
-
168 vuotta sitten
-
Tanskalaisen dekkarin parhautta: Q-osasto8 vuotta sitten
-
-
nyljetyt ajatukset8 vuotta sitten
-
Prediksi Elche vs Real Sociedad 21 April 20159 vuotta sitten
-
-
Supersäikeet9 vuotta sitten
-
Loppu/muutto10 vuotta sitten
-
-
-
polku15 vuotta sitten
14. marraskuuta 2011
tuuliset metsät
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
1 kommentti :
Avatar kirjoitti...
Runo täydentyy aste asteelta, kunnes se "puhkeaa kukkaan" viimeisellä kolmella rivillä. Pidän tästä. Varsinkin tuosta lopusta, joka ei olisi ymmärrettävä ilman sitä edeltäviä rivejä.
Lähetä kommentti