"Monesti lauserakenne vie minua: syntaksi, sanajärjestys ja intonaatio. Nautin jostakin kenties toisaalta lainatusta rytmistä ja retoriikasta niin paljon, että tahdon toistaa ja varioida sitä. Samalla kuuntelen assosiaatioita, sitä, mistä asiakokonaisuudesta, tyylistä, tunnelmasta, kuvastosta, kuvitteellisesta tai todellisesta intertekstistä nauttimani rakenteet ja rytmit ovat osia ja mihin ne mahdollisesti johtavat.Syntyy jonkinlaisia magneettisia keskipisteitä, jotka tuovat runoon lisää materiaalia ja joihin palaamalla runon koherenssia voi hallita. Samalla syntyy reittejä ulos ja kauemmas, kun kuvakokonaisuuksien tai kerronnallisten elementtien alun perin toissijaisempi aines alkaa saada lisää painoa ja synnyttää liepeilleen uutta – toisin sanoen tekstiä liikuttavat eteenpäin assosiaatio sekä synekdokeisuus, eli yksityiskohtiin tarkentaminen ja uuden kokonaisuuden mukaan tuominen niiden kautta.
Näiden tasojen – lauseen ja rytmin, assosiaation ja osa-kokonaisuussuhteiden – lisäksi kuuntelen jotakin tasoa missä väitteet, metaforisuus ja filosofia ovat painavammassa osassa. Tämä on vaikeaa. ”Vievät” prosessit ovat sillä tavalla väistämättömän itsetarkoituksellisia että ne vievät minua myös maastoihin, joiden merkitystä en (vielä) tiedä. On käytettävä merkityksellä lataamisen kykyä, suunnattava kehkeytyvää jatkumoa niin, että siinä myös olisi tarpeellinen määrä jotain logiikkaa ja jotain väitettä, kysymystä tai ehdotusta (tai valitusta, ylistystä, ihmettelyä) maailmasta. Tämä tarkoittaa sitä, että on vilpittömästi kuunneltava mitä valitsemani ja löytämäni assosiaatiot minulle merkitsevät. Voin yrittää luottaa siihen, että en pyörittele joitakin kuvastoja ja retoriikkoja mielessäni turhan takia, että ne ovat tavalla tai toisella tärkeitä. Usein siinä elementissä, joka minua alun perin on lähtenyt viemään, on voimakas tunnelataus ja koskettavuutta, jonka yhteyksiä on kiinnostavaa jäljittää."
Miten ihmeellisyyttä kuunnellaan ja miten se kehystetään, Pauliina Haasjoki
Poetiikkaa – seitsemän esseetä runouskäsityksistä (Savukeidas 2007)
* * * * *
Olen lukenut monenlaisia esityksiä poetiikasta, mutta mitä tulee itse kirjoitusprosessiin niin yllä oleva siteeraus on analyyttisin, selkein ja konkreettisin mihin olen törmännyt. Ehkä osin siksi, että tuntuu kuin siinä olisi puettu sanoiksi oma tapani lähestyä kirjoitusta (tai toisinpäin). Tämä voi tuntua hassulta sikäli että runoni eivät muistuttane Haasjoen runoutta sen enempää ulkoisesti kuin sisällöltään. Toisaalta saattaa olla (?) että tuon luonnehdinnan allekirjoittaa varsin moni enemmän tai vähemmän modernistisen runouskäsityksen omaava kirjoittaja.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti