”Jo varsin perinteinenkin runous piti arvossa laulullisuutta, musikaalisuutta, rytmillisyyttä, soinnikkuutta / - - / Noista päivistä on kulunut jo kauan, mutta useat silloin tärkeinä pidetyt periaatteet osoittautuvat yhä käyttökelpoiseksi – tosin ymmärrettävästi edelleen kehitettyinä. Runoilijoita saattavat melodisuuden ohella kiinnostaa esimerkiksi fugaattisuus tai muut rakenneperiaatteet, sinfoninen muoto tai balettimusiikille tyypillinen kohtauksittain eteneminen.” (Taiteen systeemit)
”…kieli tekee meille mahdolliseksi nähdä samassa kuvassa asioita, joita olemme tottuneet pitämään erillään, se pystyy rakentamaan huimia kaaria toisilleen näennäisesti kaukaisten ja silti elämämme osasina kenties läheisesti yhteen kuuluvien ainesten kanssa, se kykenee hyvin tehokkaisiin vastakkainasetteluihin, nopeisiin rinnastuksiin, hätkähdyttävään vertailuun ja kaiken tämän esittämiseen ikään kuin ’henkisinä kuvina’. Mutta sille on myös luonteenomaista konkreettisuuden lähentyminen, teholtaan miltei käsin kosketeltava kuvallisuus.” (Kuvallisuudesta)
”…proosarunoja, joiden tekemistä onkin suositeltava yhä vielä suurelta osin valtaamattomana alueena. Niiden myönteisiin vaikutuksiin on epäilemättä luettava se, että ne tuntuvat tehokkaasti vastustavan erityisen runokielen muodostumista, jota on aivan oikein totuttu pitämään ongelmana aina useita vuosikymmeniä sitten tapahtuneesta imagistien ohjelmanjulistuksesta lähtien. Proosarunossa muutkin kirjoittamisen maneerit tuntuvat unohtuvan tavallista helpommin, jos kohta onkin todettava, että useat huolellisuutta edellyttävät kirjoittamisen periaatteet ovat voimassa myös siellä. Kysymys ei näin ollen liene mistään tavallista helpommasta ratkaisusta.” (Suorasanaiset runot)
Fragmentteja lyriikan menetelmistä, Matti Paavilainen
teoksesta Kirjoittajan työt (1968), toimittanut Väinö Kirstinä
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti