järjeltä suuret, mieleltä vähät

Lempeästi avautuu katu iltaa kohti, nuo kuukasvoiset muurahaiset
anturoivat polkuja kammioihinsa, kantavat taakkaa

kuningattaren puolesta, jäntevät pistimet varuillaan
ja laahaa haalareiden yksinäisyys, kaikki yhden

ja yksi yhden puolesta, kuningatar
suuressa armossaan pitää pesää koossa

ja mistäpä unelmoivat tuntosarviset, ehkäpä
muistavat vierailut termiittien baabelissa

tai siintää kuva hänen majesteetistaan?
Häntä ruokitaan, häntä suojellaan

ehkei niitä öitä todella

Ehkei niitä öitä todella ollut, aukikerityt
loivat päivät. Selkä tukkia vasten, varpaat viileässä hiekassa
ja päät kai helteestä raskahtaneet. Nuotio ja perkeet,
tupakantumpit, on leiskuttava ja sädehdittävä, kerran elämässä!
Pidän myöhäisistä asioista: jälkilöylyt aamuyöllä, kylmää kahvia,
oranssi hiillos. Aamun tulimeri, iho polttaa ihoa.
Öitä ei todella ole, sitä vain vaeltaa pimeässä. Sinä syksynä pitkät
tetrikset ja miinojen väistelyä väsyneenä, väsyneenä särkyneet lasit.
Ehkä on totta etten rakastanut täällä tarpeeksi. Ehkä on totta
että on vain yksi totuus, jokaiselle omansa. Ja että kieltää kuoleman,
se tuo kuoleman lähemmäs.

Niin vähän eroamme 2001

ristimäki

Bussi keinuu raskaassa lastissa, renkaat nielevät paikattua asvalttia. Matkustajat oikovat raajojaan, Dylan joikuu ja rahisee. Jaan tahtoo viedä meidät nähtävyyden luo, pysäyttää keltaisten peltojen sekaan, siellä sijaitsee Ristimäki. Kukkula täynnä puisia ja metallisia ristejä heinien keskellä. Suuret on istutettu maahan ja pienet roikkuvat isoissa ketjuin ja hihnoin. Voin tuntea myös siipensä katkaisseita, niiden yllä soi levollinen kirkkaus. Toisinaan siivet yltävät lentoon, liitävät säässä kuin säässä syrjäiseen suohon tai erään