Lempeästi avautuu katu iltaa kohti, nuo kuukasvoiset muurahaiset
anturoivat polkuja kammioihinsa, kantavat taakkaa
kuningattaren puolesta, jäntevät pistimet varuillaan
ja laahaa haalareiden yksinäisyys, kaikki yhden
ja yksi yhden puolesta, kuningatar
suuressa armossaan pitää pesää koossa
ja mistäpä unelmoivat tuntosarviset, ehkäpä
muistavat vierailut termiittien baabelissa
tai siintää kuva hänen majesteetistaan?
Häntä ruokitaan, häntä suojellaan
ja ehkä hermoradat kohtaavat, yhdistyvät ajatukseksi
että millainen on minun ruumiini, mitä mieltäisin
viitan alle, alle kaikkien käytävien, miltä tulee verkoston näyttää
ja tuli mitä tuli, tämän korren minä kannan,
luulen tietäväni mitä tapahtuu, että pesä rakentuu
ja pesää ei saa sohia!
Ja millä sohia, raajat osaavat vain kantaa ja kulkea,
toiset pistää ja repiä, niillä pidetään pesää pystyssä,
pystyssä päin aamua kohti, kohti aherrusta joka on mieli,
kohti mieltä joka on metsää täynnä.
talking about little things
10 tuntia sitten
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti