tästähän ei saanut mitään selvää

Tästähän ei saanut mitään selvää
suuret runoilijat kirjoittavat kivestä
tai puhuvat sen kanssa
minä tahtoisin puristaa sen käteeni
ja heittää veteen tai metsään
tai ei sentään
mieluummin loikoilen kallion lämmössä
kuuntelen sen vuosituhantista melodiaa
tulkitsenko sen haikeudeksi vai suruksi
ehkä vain oma suruni kivettyy

Aamiaispöydässä ei tarvitse ajatella
kiveä, kääntelen hajamielisesti
sanomalehden sivuja
näin tahtoisin sanoa
mutta en enää lue lehtiä
enkä juuri syö aamiaistakaan

No niin, eiköhän tämä tullut selväksi
kiviä ei voi syödä aamiaiseksi
ne pitää pureskella yön hiljaisuudessa
kun suuri sävel sahaa läpi pään
sellaista se on kivisellä tiellä

Arvoisa lukijani, ethän heitä ensimmäistä kiveä?
Kivet kivestävät, kivisesti kivitetään
ja huomaamatta muuttuu
yksi sormen liike, nyrjähtänyt katse
meteorisateeksi tälle hohtavalle alukselle
nimeltä Kiihkeä Sydänjuurien Salama

ja salamasta puhutaan kaikenlaista
että mitä se tykkää kalliosta ja järvestä
äläkä usko ettei se iskisi kahdesti samaan paikkaan
kyllä Zeus tietää mitä Zeus tekee
ellei ole juonut viiniä liikaa
mutta sehän on ymmärrettävää
hopeisesta maljasta humaltuu helposti
ja unohtuu miten kivelle puhutaan

sillä kivi ei koskaan vastaa
paitsi kuunteleville
kivi lyö meitä hiljaisuudella kasvoihin
sillä se on kiven tehtävä
josta suloiset rantakivet ei paljoa tiedä
mutta ne ovatkin veden lumoissa

veden lumoissa, tavaan lehdestä
enkä nyt kerro mitä kivellä tarkoitan
sillä en halua loukata metsän henkeä
en halua metsän henkeä
kiven haluan ja kivisen tien
kiveen kirjoitan ja humisee tie

Niin, eiköhän tämä tullut selväksi
kiveen kirjoitan ja humisee tie
ja minäkö se laitoin kiven kiven päälle
merkiksi siitä että laitoin kiven kiven päälle
tulikohan tämä nyt varmasti selväksi?