baarikoneenkuljettajan paluu

Viini oli totisesti hengittänyt, hengittänyt niin että läkähtyi lopulta omaan mahdottomuuteensa. Rajansa kaikella, sanoivat paidat ja matot saatuaan maistaa ylivuotavaa maljaa; dramatiikka on mustaa romantiikkaa, se on vanhanaikaista. Ja mikä olikaan juhlan syy, sitä ei kukaan muistanut. Herra sieltä pöydän päästä nostaa pikarinsa vielä kerran, ystävät, hän sopertaa, juokaamme viimeinen malja - äläkä turhaan lausu muusasi nimeä – viimeinen verenpunainen pisara, sillä koskaan ei tiedä milloin lähdön hetki koittaa, tässä maassa ei voi luottaa aikatauluihin. Juokaamme pedon malja, onhan peto lihaa ja verta hetken mielissämme, juokaamme vielä kun peto lymyää maan alla ja tosi uskollisuus punnitaan. Ystävät – sillä nyt te olette kaikki ystäviäni: testamentti kirjoitetaan verellä. Tämä on minun ruumiini, kyllä kyllä, mutta verta me kaikki janoamme. Tarjoilija, lisää kukkoa ja karitsaa!