saimaa

Sade putoaa kuin eilinen päivä, unohtuneena, kaikesta jäljessä. Kiuas sihisee ja naksuu kun juotan sille vettä ja tilkan olutta, tuoretta rieskaa arinalla. Sauna makaa laiturin päässä, hehkuva kuutio veden yllä. Aallot ahmivat tuulta. Saippuoin itseni ja hyppään veteen. Lika ei koskaan katoa, se vain liukenee ympärille. Vesi on ilmaa lämpimämpää, vesi luo pimeyttä joka kietoo ruumiin muiston kohdun lämpöön. Sukellan syvemmälle, pohjan samea vesi, pientä liikettä hiekassa. Tuuli kutittaa ja sade rummuttaa, mutta totuus ui pinnan alla, pohjan tuntumassa. Valo ei yllä tänne, täällä ei valolla ole valtaa, aika ei merkitse: ylhäällä näkeminen haittaa näkemistä. Jokin osa minusta on jo ollut täällä, jokin osa tahtoo jäädä. Aivan, meissä kaikissa asuu pieni valas, se kasvaa ja rakastaa merta, laulaa naaraalle, purskauttaa iloisen vesiryöpyn ilmaan, merkki maailmalle, merkki veneelle.

Parnasso 4/2004