Arto Mellerin runot olivat ensimmäisiä askeleitani nykyrunouteen. Viiden aistin todistus ja Elävien kirjoissa tuli kahlattua useampaan otteeseen, myöhemmästä tuotannosta en niin innostunut. Silmäiltyä tuli myös schlaageriseppeleet, zoot ja johnnybgoethet. Melleriä voisi sanoa romantiikan edustajaksi. Näkyjä, arkirealismia ja minuuden sirpaleita yhdistelevä teksti saattaa ajoittain tinkiä sanomisen tarkkuudesta, mutta rytmin ehdoilla soljuva virta puhuu usein tunteen kielellä. Erityisen ylpeä Melleri taisi olla siitä, että hänen kirjansa olivat kirjaston eniten varastetuimpien joukossa. Tämä väite arvatenkin vahvistettaisiin hänen kantapaikassaan Pikku-Vallilassa.
Yllä Melleri fiilistelee Pekka Rechardtin kanssa. Näin heidän esityksensä Järvenpään Runojameissa 90-luvun lopussa, muistaakseni myös kerran Juttutuvassa. Yllättävän hyvin sopii sähköskitta runouden kaveriksi, bluesahtavaa, kuten Mellerin runous.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti