20. huhtikuuta 2013

verschlossene zimmer

Während du schliefst war in die Wand neben die Standuhr eine Tür gewachsen.
Du standest auf, ein Gang

für dich. Den Tag hinter dir lassend schaust du in den Phosphormond,
wie er durch das Fenster scheint, zwei andere Türen beleuchtet,

die Farbe an den Wänden glänzt, mitten im Zimmer
öffnen sich große Finger wie ein Fächer oder schwarze Blumenblätter
Kaltes, schattenloses Zimmer.

Die Zimmer fliegen und rollen auf dich zu, wenn du die Tür öffnest, schnappt
die vorige zu, endlose Zimmer, man schleppt dich

aus dem Traum heraus. Raue Phallusstatuen und limbische kreischende Bilder,
du wirst gegraben und aufgelockert,

bis zum Ende.
Der Griff ist kalt und staubig, die Zeiger stumm.
Du malst und schnitzt, hoffst, dass niemand das Zimmer betritt.

übersetzt von Reetta Karjalainen

5 kommenttia :

Ripsa kirjoitti...

Kiitos Kristian! Olipas kiva muistuttaa että kirjoitetaan runoja saksaksikin. Täytyy kiivetä yläkertaan lukemaan lisää.

Tämä oli kyllä goottijuttu.

Kristian kirjoitti...

Ripsa, yläkertaan?

Kyllähän nykyrunoutta löytyy, Celan, Enzenberger, Grünbein... vaikken paljoa osaa siitä sanoakaan. Vielä 70 vuotta sitten saksa taisi olla tärkein kultturellinen viitekehys.

Siitä en osaa sanoa toimiiko tämä germaniaksi - toki toivon niin...

Ripsa kirjoitti...

No, kun katsot mun postausta, niin näet mitä tarkoitan työtilallani. Siellä se on!

Runohylly on kyllä sängyn vieressä. Hotkaisin yhden Kirstinän runon toissailtana ja huomaan etten tajunnut siitä kirjasta mitään silloin kun sen ekan kerran luin.

Tai sitten päähäni on tullut jotain lisää ellei sitten reikiä.

Ripsa kirjoitti...

Kristian,

mä olen lukenut koulussa pitkän saksan ja kirjoittanut pro exercition saksasta, latinasta, ruotsista ja englannista.

Saksaa en puhu, luen kyllä. Latinaa isä opetti puhumaan. Englantia mun jenkkimies. Ruotsia oli pakko osata Tukholmassa 60-luvulla kun töissä ei saanut ees ruokatunnilla puhua suomea.

Slussenilla suomea ei uskaltanut puhua.

Kristian kirjoitti...

Hieman kadehdin monipuolisen kielitaidon omaavia, varsinkin kun itsellä olisi käyttämättömiä lahjoja sillä saralla.

Suomen kielen asema Ruotsissa on häpeäpilkku eikä menneitä vyosikymmeniä käy korjaaminen 2000-luvun muutoksilla. Suvaitsevainen ja hyvinvoiva maa näyttäytyy tässä asiassa ylimieliseltä ja rasistiselta.