pasilasta tokioon

Kallioleikkaukset, nyt on suorien ajatusten aika.
Harmaa kasvaa vihreää nopeammin.
Alainen maailma, sinne ei aurinko paista.

Yhä korkeammalle tornit kurottavat.
Lasi teräs betoni, estetiikan elementit uuteen maailmaan.
Ja 90 astetta, pyhä kulma.
Ilma täynnä nopeita siipiä, hitaita siipiä.
Lintu näkee pilven, näkee oman kuvansa
hetken ennen murskautumistaan.

Olemme hereillä ja näemme tuotteistettua unta.
Kvasaariunelmat, murhan ja nainnin välillä
kutsuu jääkaappi, kullekin ansionsa mukaan.

Mutta yhä on heitä jotka säteilevät.
Ja on heitä jotka ovat immuuneja.
Vahvimmat meistä kantavat lyijyä keuhkoissaan, vahvimmat
kantavat lyijyä vaatteissaan. Vahvimmat
uivat teräsviidakossa samettisin siivin.

Tekniikka, talous ja kulttuuri halaavat toisiaan
ja kitkevät evoluution rikkaruohoja.
Tahdon taimi kasvaa, imee ahnaasti auringonvaloa.
Se on vielä pieni ja vaatimaton.
Se kasvaa, latvat hengittävät pakokaasuja.
Se kasvaa ja latvat kurottavat aurinkoa kohti.