23. toukokuuta 2010

kirje kustantajalle

Ihmiset janoavat tarinoita mutta minulla on vain tämä kieli
Minä uuvun sillä pitkällä proosataipaleella
Kerran kirjoitin kertomuksen, mutta siitä tuli sairaskertomus
En tiedä mitä tekisin tällä kielellä
En pääse siitä eroon vaikka haluaisin
En minä sitä halua minä rakastan sitä
Rakkaus on vaarallista, liike voi pysähtyä
Runoni ovat sinusta lukkiutuneet ja jämähtäneet
Monta viikkoa piirsin runoilleni käsiä ja jalkoja
Käsket kirjoittaa muusta kuin parisuhteesta
Kyllähän minä mm. apinoista ja traktoreista ja ikävästä
Sellainen vamma minulla, nyt kirjoitan kuolemasta

Sinä tykkäät merirunoista mutta minä olen maakrapu
Jos lähden laivalle tulen merisairaaksi ja juon itseni känniin
(totisesti pidän pulloista, sillä tölkkiposti ei ole uskottavaa)
Sama tapahtuu lentokoneessa, pilvet pelottavat minua
Pitäisi olla helpompi tapa matkustaa
Pitäisi olla jokin alkeellinen kunnioitus, eikö totta
Pitäisi pitää kiinni sovituista tapaamisista
Pitäisi olla unohtamatta runoja sängyn alle
Runo pitää siunata ennen hautaamista
Palautteessa voisi antaa hyviä ohjeita kuten: kuuntele sykähdyksiä
joissa on tuntuvilla elämyksen liikkeelle paneva voima
Ja: tämä ei ole runoutta, tämä on lavastus
Tai: käy paskalla ja kirjoita siitä

Sattuuhan sitä, joskus kakka hakkaa kalsareita
Olen minä kirjoittanut kakasta ja lakasta ja hammaslääkäreistä
Säkeisiin ovat työntyneet lumi kumi kesä ja enkelit
Olen katsellut kuvia ja kuvat ovat katselleet minua
Kuvat ovat selättäneet kielen, mielen sopukoista
Toisinaan kuulen musiikin mutta harvoin se tulee runoihin
Jokin kosminen sävel kyllä kaikuu ja kaikki on hämärää
Eeva-Liisa sanoo että runoilija on valehtelija
Valehtelinko: sairastan nyt, nokka vuotaa ja kurkku rahisee
Sairaana maistuu selkeä keitto: Ravista pakkausta, kaada
sisältö kattilaan, kuumenna miedolla lämmöllä, sekoita

Kun on fyysisesti sairas ei ole voimia masentua
Sitä minä kaipaan, kunnon masennusta
Eipä sillä, kyllä kunnon panokin olisi poikaa
Mutta nainen kantaa tunteet sänkyyn ja sotkee asiat
Se tulee kalliiksi, se maksaa vaivan
Kalliiksi tulee kirjoittaminen jos kelalta kysytään
Yhteiskunta haluaa minut töihin vaikka töitä ei ole
Itse asiassa olen kyvytön vaikka papereissa lukee työtön
Suoraa puhetta ei siedetä töissä eikä runoissa
Minä vain kirjoitan, kirjoitan siltä kuin tuntuu, miltä nyt tuntuu
Kiitos kysymästä, olo on hutera mutta paranen kyllä
Jätän taakseni flunssan ja kaiken, käännän uuden sivun
Tai ehkä sivu kääntää minut

1 kommentti :

Kristian kirjoitti...

Jere/Words Like Turds kirjoitti...

Kova.

Kristian kirjoitti...

Minä kiittää.

n0ir kirjoitti...

oi, nyt löytyi tyyli, joka iskee ja lujaa! lisäilinkin oitis itseni blögin lukijaksi. tässä on mahtavaa sanojen käyttöä, tajunnanvirtamaisuutta, joka on kuitenkin eheää. loistava.

Kristian kirjoitti...

Kiitos n0ir, ja tervetuloa lukijaksi.

Toiv. et odota tämänkaltaista tekstiä jatkuvasti, sillä runojen kirjo on laaja ja taso vaihteleva.

n0ir kirjoitti...

Nooo itsekin kirjoittavana tiedän, että taso ja tyyli aina vähän vaihtelevat, ja se on hyvä se :) Mutta kyllä muutaman hyvän runon perusteella uskallan väittää, että tätä blogia kannattaa seurata!