hohtaa huoneeseen syvää hiljaisuutta, sydän
(sytyttämättömät kynttilät leijuvat hohtaen vastaan)
hukkuu taliin. Sanomalehti vaatemytty tyynyt lattialla.Olet täällä taas. Jokin sävel
(kauhot kämmenen verran pimeyttä, siihen tottuu)
kieppuu lähelle ja pois, en saa siitä kiinni.Kiveksiä särkee, kiivaasti liikkuvat luomiesi alla
(torni on kaadettu, ratsu juostu näännyksiin)
nuo nopeat kalat. Karheus kurkussa, olet lukinnut minut allesi.Lupaus kaikuu askeleet, …eleet - perkeleet,
(valoon pakotetut ruumiit haluavat puhua kanssani)
joku miettii ajatukseni, lantiosi kaarellavaeltaa käteni, läpi kesän
(nauru vaeltaa seinillä omaa aikaansa etsien)
liukuu fosforikello kirjojen totuus omenat. Turtuneet aistithuojuu vehka
(seison kynnyksellä, kuulen kahden kellon raksuttavan)
ikkunan äärellä värisee. Eilinenkasvaa kuin mikäkin tunneli, liian monta suuntaa
(lattian shakkiruudut kapenevat pianon koskettimiksi)
ja kuolleet päivät, meri jonka huuto vaimenee,kirkuvat aukot kevyen ja tunnottoman välillä, painottomat
(ja tanssit kaukaisen melodian kevyesti kuin baletissa)
siirtymät. Kukaan ei vastaa kysymyksiin, ei kukaanmuista miten luit kuninkaasta jota mikään ei huvittanut
(metsä vajoaa ja varjot liikkuvat nopeasti)
ja loit silmäyksen minuun.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti