VII
kun kello löi kahdesti nähtiin kadulla riisuutuva mies
joka viilsi pohkeensa auki ja nosti sieltä pullon huulilleen
kuultiin naisesta joka kömpi televisiosta ja jäi vieraaksi
roikutti kattokruunussa loputonta kuurauntaan
unessa elefantit kävivät ympyrää kärsä hännässä,
häntä kärsässä tallasivat syvästä polusta haudan itselleen
ja kuultiin vankilassa viruvasta runoilijan aaveesta
joka kirjoitti aina vain kuolemasta sitä itse saavuttamatta
näitä merkkejä ei osattu lukea sillä ne oli otsaan tatuoitu
kirjoitukset eivät niistä tienneet sillä kirjoitus oli kesken
ja kilpikonna joi merestä ja meri laski kaksi metriä
jäätiköt sulivat, satoi kaksi kuukautta ja rannikolta paettiin
ylös ylängölle kauas sähköistä ja valoista ja puhelimista
ja kellot revittiin seinistä ja elettiin uutta aikaa
troll ancestor behind the stove
59 minuuttia sitten
1 kommentti :
Tuomas Kerätär kirjoitti...
hyvä runo. hallittu kokonaisuus ja surrealistinen ote. säkeet toimivat yksitellen ja yhdessä. raportti siitä mitä on meneillään.
Kristian kirjoitti...
Kiitti Tuomas. Pelkään kyllä monotonisuuden vaikutelmaa.
Tuomas Kerätär kirjoitti...
Niin tietty rosoisuus voisi olla paikallaan, mutta sitä ei saa aikaan kuin vahingossa ja olemalla välittämättä.
Ehkä myös jos kontrollia tulee tarpeeksi se rikkoo muotin.
Kristian kirjoitti...
Hyvä pointti. Usein se vaatii rentoa asentoa ja mielenavaruutta. Mieluummin kuitenkin rosoisuus kuin kontrolli, jota mulla on ollut liikaakin.
Lähetä kommentti