3. lokakuuta 2012

det finns någonting som ingenstans

On jotain mikä ei sovi mihinkään
eikä silti ole silmiinpistävää
ja silti määrää
ja on silti ulkopuolella.
On jotain mikä huomataan juuri kun sitä ei huomata
(kuten hiljaisuus)
eikä huomata juuri siellä missä se olisi ilmeistä,
sillä siellä se sekoittuu (kuin hiljaisuus) toiseen.

Katso aaltoja taivaan alla. Myrsky on pinta
ja myrsky tapamme katsoa.
(Mitä minua liikuttaa aallot. Tai setsemäs aalto.)
On tyhjä tila aaltojen välissä:
Katso merta. Katso kiviä maan päällä.
On tyhjä tila kivien välissä:
Ne eivät murtautuneet vapaaksi, eivät heittäytyneet tänne,
siellä ne makaavat ja ovat – osa kalliota.
Joten raskauta itsesi, tee tapa kuolleesta painostasi,
salli murtautuminen, salli heittäytyminen, lankea,
luodolle haaksirikkoudu!
(Mitä minua liikuttaa luoto.)

On maailmankaikkeus, aurinkoja ja atomeja.
On tietoa, strategisesti pystytetty vakaiden pisteiden varaan.
On tietoa, haavoittuvaa, pystytetty epävarmaan tyhjään tilaan.
On tyhjä tila maailmankaikkeuden, aurinkojen ja atomien välissä.
(Mitä minua liikuttaa maailmankaikkeus, auringot ja atomit.)
On pariton näköpiste kaikessa
tässä kaksinkertaisessa elämässä.

On tyyni kaiken tuolla puolen.
On tyyni kaiken takana.
On tyyni kaiken sisällä.
Käteen kätketty.
Kynään kätketty.
Musteeseen kätketty.
Tunnen tyynen kaikkialla.
Haistan tyynen kaiken takana.
Näen ja kuulen tyynen kaiken sisällä,
yksitoikkoisen tyynen kaiken tuolla puolen.
(Mitä minua liikuttaa tyyni.)


Färjesång (1941)
Gunnar Ekelöf

Ei kommentteja :