juossut sateessa ukkosen jyristessä, kävellyt kantapäät rakoille aamuyön
tunteina, uinut kaukaiseen yksinäiseen saareen, luonut merkillisistä
katseista merkittäviä, suonut itselleen anteeksi ajan kanssa, ajanut
toiveikkaalla valtatiellä mielettömästi omaa sisintään väistellen, vaikeiden
kysymysten hiljaisuutta väistellyt, kysynyt hiljaisuuden vaikeutta, vaiennut
vaiti ja huutaen, tauonnut lamaannuksien hetkiin, hetkeytynyt itsen
ja hänen tähden, tähdentänyt nöyryyttä ylpeinä hetkinä, ylpeillyt turhaan
ja viipyillen, viipynyt turhaan ja tähdettömästi, tähdittänyt sydämiä ja tyhjiä
taivaita, maljan tyhjentänyt maljan tähden, maljoittanut tyhjän ja täyden
pöydän, pöytinyt tyhjään majaan ja suuren saliin, majoittanut sydämen
tyhjälle planeetalle, sydämistynyt tyhjälle planeetalle, tyhjentänyt
planeetan sydämen, planetoinut uuden ellipsin tähdettömälle alueelle,
kaatanut rajan tyhjyyden ja itsen väliltä, itseyttänyt rajaa jumalattomuuden
tähden, rajoittanut jumalan alueelta ja alueelle, vajoittanut pihan
takimmaisen nurkan, hajottanut kulman taakse vajavaisuuden, kadonnut
itseltä ja rakkauden tähden, vajonnut tähden kirkkauteen hetki ennen
sammumista, sammunut sammutettaessa ja loputtomaan janoon,
loppunut kun loppua pitää, kuin loppua pitäen, pidellyt loppua kämmenellä
ja puhaltanut halulla, koheltanut tyynesti ja tulta päin, tuleentunut syksyn
hyväilevään kylpyyn, hyväillyt kiihkeää laivaa ja lempeyden keinuntaa,
kylpenyt hänen kylmässä sydämessään kohtalon oikusta ja sattuman
tähden, oikutellut turhaan ja aiheen aineettomuudessa, aiheuttanut
call it madness
4 tuntia sitten
5 kommenttia :
Aina, kun saa omat hommansa tehtyä, on hetki aikaa antaa aikaansa toisille. Sinä saat nyt tästä ylimääräisestä ajasta hetkosen, tässä muodossa:
Kun luin tämän runosi hetki sitten, en ollut parhaimmillani. Mutta tätä lukiessa olo parani, ja nyt. after reading, totean: tyhjyys minussa on jollain tavoin täyttynyt. Hetkeksi.
Elämänmakuinen runo. Löysin tästä itseni.
Liisu & Maarit,
mukavaa että saitte tästä jotain ammennettua.
Minä en ehtinyt kuin silmäillä runoa.
Kristian: kaihisille silmille tuo jyrkkäkontrastinen teksti on todella hankalaa luettavaa. Hrmpfh. Vai valoisampi ympäristö?
Onnittelen sinua kirjasi syntymisen johdosta! Näin isoäiti-ikäisenä saanen sanoa, että olen minä sitä ootellut!
Kiitos Ripsa, on mieltä lämmittävää kuulla että odoteltu on.
En lähde toistamaan kaikkia luettavuuteen vaikuttavia asioita, mutta et ole ensimmäinen joka tuskailee sen kanssa. Varmastikin teen joitakin muutoksia ulkoasuun tulevaisuudessa, kunhan saan pähkäiltyä parhaan vaihtoehdon.
Lähetä kommentti