sormus

I

Mä jäin vielä föönaamaan hiuksia, kun Pete jo rynni liikenteeseen. Vänni kurkki hytin ovesta ja huusi että ne menee seisovaan syömään.
        - Ei se mitään et sä oot kentällä hidas, se ivasi, mut kun sulla menee joka paikassa muuallakin niin helvetin kauan.
        Mä vaan näytin sille keskaria ja hymyilin herttaisesti. Kohta mä sain kuitenkin kragan ojennukseen ja pikkutakin niskaan. Kävin nopeasti noukkimassa verovapaasta viinakset ja muita tuliaisia en sitten aikonutkaan tuoda. Aloin vaellella laivaa harkitun epämääräisesti edestakaisin eikä ainakaan vielä näkynyt yhtään tuttua, vaikka saunassa meitä oli vielä toistakymmentä. Jengi oli hajaantunut totaalisesti, osa saattoi olla vielä hyteissä, suurin osa varmaan syömässä ja kultakurkku Henkka oli ainakin laulamassa karaokea. Se tällä hetkellä kaikkein vähiten innosti, sillä mä olin kyllä muutaman kerran nähnyt miten Henkan nousevan auringon talo asettui ehtoomaisemaan.
        Mä raivasin tieni oven tungoksesta kohti baaritiskiä. Puheensorina ja diskomökä vaimensivat kuuloaistia niin ettei meinanneet enää silmätkään toimia. Toisella puolen baaritiskiä erottuivat Kale ja Määttä, ne näytti olevan jo melkoisessa tuiterissa.
        - Musta ryssä tuplana, mä vinkkasin tumman meikin omaavalle tarjoilijattarelle.
        - Herra on hyvä ja odottaa vuoroaan, heitti poninhäntäinen viileästi.
        - Mistäs lähtien teillä on vuoronumeroita jaettu, mä kuittasin ja sain samalla huomata juomani viipyvän kymmenkunta minuuttia.
        Määttä on meidän paras pelaajamme, maalintekijä jumalan armosta niin kuin kliseemäisesti sanotaan. Kale on veskari ja automyyjä ja tosi paha suustaan. Naisten kanssa se on aika porsas.
        - Jep, se totesi, mä olen ihminen isolla ässällä, ja leväytti vetoavimman ilmeensä kehään. Jotenkin siitä vaan ei voinut olla pitämättä, eikä meidän sitä paitsi tarvinnut sen kanssa seurustella. Mitä nyt vaimoa kävi vähän sääliksi. Jos se olis tiennyt puoliakaan Määtän hoidoista se olis repinyt siltä silmät ja hiukset päästä.
        Pohjat alkoi vaikuttaa ja maailma näytti sumean kauniilta ja naiset suoraan Bon Jovin videoista napatuilta. Mä jätin kundit tiskille ja kiertelin yökerhoa ympäriinsä. Välillä sai olla tasapainon kanssa tarkkana kun laiva haukkasi aaltoja sivuttain ja taisi siinä yksi blondi saada kaljat rinnoilleen. Mä pyysin anteeksi ja tarjouduin nuolemaan kaljat pois, mutta  kohteliaisuus ei saanut vastakaikua. Ja sitten vielä valitetaan ettei ihmisillä mukamas ole käytöstapoja nykyään. Mä kävin joraamassa muutamat hitaat, mutta keskustelun taso jäi etäisen kohteliaaksi. Tänään olivat näemmä liikkeellä kaikki akateemiset nipottajat ja snobbailijat sekä omaa satuprinssiään ikuisesti odottavat haaveilijat.
        Mä suuntasin jälleen tiskille, josta löysinkin Pasin vonkaamasta hyväkeuhkoista, pisamanaamaista dorista. Se osoittautui sairaanhoitajaksi jostain Keski-Uudenmaan parantolasta. Kohta se sai päähänsä että mä olin ihan Mickey Rourken näköinen ja liimautui lähemmäksi, mutta Pasi ymmärsi yskän hitaanlaisesti. Vasta kun Määttä seurueineen purjehti ohitse, katosi Pasikin.
        - Hellyyttä mä saan kotona mun mieheltä, se selitti vakavalla naamalla, mut mä kaipaan välillä oikeen kunnon panemista. Sen drinkit katosivat vinhaa vauhtia.
        Siihen ei ollut paljoa sanomista. Mä katsoin parhaammaksi olla hiljaa Mepasta, mä en halunnut ajatella sitä yhtään. Sillä oli taas ne jokaviikkoiset ”enpäs anna” ja ”nalkutan nalkutan”-leikkinsä meneillään. Punapäällä oli kiire löytää joku kaverinsa, joten me sovittiin tapaavamme myöhemmin samassa paikassa.

Jokin kirkas valo tavoitti tajuntaani ja ymmärsin, että niskaani särki. Sain pidettyä silmät kiinni vielä hetken, mutta avattuani olisin halunnut sulkea ne uudestaan. Kaamea ensivaikutelma sairaalahuoneesta vaihtui nopeasti ällistyttäväksi vähemmän steriiliksi käymälämiljööksi. Peilikuva oli juuri ja juuri siedettävä. Pesin kasvoni ja olo alkoi tuntua paremmalta. Kello näytti puolta viittä, joten jatkoja piti hakea hyteistä. Mä vaapuin hiljakseen kolmanteen kerrokseen, käytävillä majaili vielä äänekkäitä ryhmiä, joissa pullot kiersivät rinkiä. Yhtäkkiä mä tajusin mikä vessassa oli ollut outoa. Sieltä puuttuivat pisuaarit .
        Oma hytti oli tyhjä. Viereisestä kuului jotain ähellystä, joten katsoin parhaammaksi olla yrittämättä sinne. Nurkan takaa keskikäytävältä kuului mekkalaa ja suunnistin sinne. Mun piti koputtaa muutamaan otteeseen ja vähän kovempaa ennen kuin ketään tuli avaamaan. Hytti oli aivan täysi ja jengi muussissa. Joku torkkui alalaverin alla.
        Koko yö meni dokatessa. Sauna ja aamiainen sentään piristivät vähän. Me istuttiin Kalen ja Määtän ja muutaman doriksen kanssa baarissa. Olo oli muhkea, kaljaa ei mahtunut pötsiin lainkaan joten mä vedin viskiä. Ihan kuin olisi jäänyt katujyrän alle ja saanut sen jälkeen kokovartalohierontaa. Petekin tupsahti jostain, sillä meni kuulemma jo reippaasti kankkusen puolella.
        - Se on näköjään Teroltakin sormus sormesta kadonnut, ei ymmärrä että paremmin irtoo pillua varatuille. Ei tuu nääs kukaan perään soitteleen.
        Mä en oikeastaan kuullut naurunpurskahduksia. Päätä rupes vihlomaan ja vatsaa kaiversi. Mihin helvettiin mä olin sen kadottanut? Me pelattiin jossain vaiheessa pokeria, ehkä se oli panoksena. Mulla ei ollut mitään muistikuvaa siitä, milloin mä sen viimeksi näin. Mä tunsin Mepan liian hyvin arvatakseni mitä tapahtuisi, kun tulisin himaan ja se huomais ettei sormus oo sormessa. Olihan meillä ollut omat vaikeutemme enkä ollut aina malttanut pitää näppejäni erossa muista naisista, mutta viimeiset puoli vuotta oli mennyt todella hyvin. Me jopa puolivakavissaan puhuttiin lasten hankkimisesta. Mun oli pakko löytää se sormus jostain.
        Mä revin kundeilta avaimet käsistä ja käänsin joka hytin ylösalaisin. Ei mitään. Ravasin saunassa ja jopa kannella, turhaan. Mä aloin keksiä kaikkia mahdollisia selityksiä, mutta tajusin suotta piinaavani itseäni. Lopulta mä löysin poppoon, joka oli jo kasvanut täyteen mittaansa. Osaaottavia kommentteja ei juuri kuulunut, tuskin koko asiaa enää kukaan muistikaan. Mä aloin dokata urakalla. Rahatkin ehti loppua, mutta mä lainasin Peteltä lisää.


II

Mä en meinannut millään saada tungettua avainta oveen. Lopulta ovi aukesi ja Mepa seisoi yöpuvussa. Mä en saanut sen ilmeestä selvää.
        - On tääkin aika tulla himaan, mä meen kohta töihin.
        - Joo, on aika mennä töihin ja aika tulla töistä, on aika tulla himaan ja aika lähteä himasta, mä sopersin.
        - Mee nukkuun siitä. Suihkuun joutaisit, mut sä varmaan hukkuisit sinne.
        Mä tipahdin saman tien sänkyyn.

En muista onko mulla koskaan ollut sellaista jysäriä. Heräsin iltapäivällä eikä lonkerotkaan pysyneet sisällä. Mun piti raahata patja vessaan, etten olis heittänyt laattaa matolle. Hyvin hitaasti mulle alkoi valjeta tapahtunut. Onneksi oli muutama vapaapäivä, duunin menettäminen tästä vielä olisi puuttunutkin.
        Mepa kolisi kuuden jälkeen ovesta sisään, se oli käynyt kaupassa. Mä en edes uskaltanut katsoa sitä vaan pysyttelin peiton alla kankkuseen vedoten. Se teki samantien lähtöä aerobic-tunnille.
        - Mä tuun vasta illemmalla, me mennään Sirkun kanssa syömään. Susta ei varmaan ole mukaan lähtijäksi. Ai niin joo, sun duunista soitettiin eilen. Joku halus vaihtaa aamun iltavuoroon. Ja sä olet kuulemma taas unohtanut sormukses sinne. Ihme että pääsi muistit ottaa mukaan.
        Mä en ollut uskoa korviani. Oi siunattu varhaisdementia! Kiitos pyhä geenijumala! Tästä hyvästä mä kyllä ostaisin mutsille kukkia ja veisin sen teatteriin seuraavan kerran nähtäessä. Mä menin jääkaapille ja korkkasin uuden lonkeron. Se pysyi sisällä.


III

Mä olin juuri viimeistelemässä asiakasta, kun puhelin soi. Panu vastasi.
        - Se on Tero sulle, Mepa.
        - Sano että mä soitan parin minuutin päästä takaisin.
        - Se lupasi odottaa sen aikaa.
        Mä viimeistelin niskan ja pyyhkäisin selän kosteuspyyhkeellä. Harvoinpa se Mepa duuniin soitteli. Viime aikoina se oli tosin käynyt vähän romanttiseksi ja poissaolevaksi. Luuri odotti kutsuvasti.
        - No niin, mitä hani tietää.
        - Mä kävin tänään vuositarkastuksessa. Ääni kuulosti vähän kireältä. - Onks sulla Tero mitään sanottavaa?
        - Miten niin, ootsä raskaana vai mitä sä tarkotat?
        - Joo, mä oon tosi raskaana. Mulla on klamydia. Mä muutan Sirkun luo siks aikaa kun saan jostain oman asunnon. Äläkä sano yhtään mitään. Nyt ei auta puhumiset.
        Mä jäin kuuntelemaan. Puhelin huusi kuin joku orpo sumusireeni. Mä pystyin jo näkemään kämpän, josta oli ikkunaverhot poistettu ja itseni jääkaapin luona lonkeroa kittaamassa.