V
mutta kyse ei ole pelkästään ulkonäöstä, suomalaiset kaipaavat vaatteilta ennen kaikkea mukavuutta kaikki se mitä lähdettiin hakemaan saatiin ja mukava tietää lehmistä: utareet puhdistetaan, halkaistaan ja pannaan suolattuun veteen kiehumaan kaadoin kattilaan kaksi purkkia tomaattimurskaa joka on valmistettu ruostumattomasta teräksestä sitä voi harrastaa sisällä tavallisella liedellä tällöin on mahdollista saada toisen asteen palovamma eniten vammoja sattuu tee-se-itse-miehille, sanan varsinaisessa merkityksessä
wiggensteinin mukaan merkitys on asioiden tila, jonka lause osoittaa toimittajien suorittaneen maisterin kirjan ja niin muodoin tutkimuksen perusasioiden ymmärtämisen jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun numero 6 symbolisoi Kabbalassa yleensä ihmistä joka on omaksunut pystyasennon ja työkalut espanjalaiset arvelevat, että suolistokaasut poistuvat tehokkaammin seistessä: pään asento suora, oikea käsi suorana 45 asteen kulmassa polvet suorassa mutta ei lukossa meneekö tällainen itsestään ohi vai pitäisikö mennä lääkäriin?
call it madness
18 tuntia sitten
1 kommentti :
pikkuliisu kirjoitti...
Tämän luettua jäi tunne kuin olisi ollut kirjaston auditoriossa kuuntelemassa esitelmää subjektin emännöimisestä objektin epävarmassa taloudessa, ja se tunne tuntui kotoisalta.
Taatusti nykyrunoutta. Mutta minulla on tuossa jalkojenjuuressa Uuno Kailaksen Runot 1922- 1931, joista näyte:
"Te faaraot, uneksijat
pyramiidi-unien,
te olkaa tervehdityt
yli vuosien tuhanten"
ja viimeinen säkeistö:
"kuin faaraot, hiljaisina
kuin toukat kuoressaan.
Pyramiidi pysyy ja nähdään.
Mutta faarao unohdetaan."
Siinä kaksi runoa. Toinen ennen syntymäämme, toinen juuri nyt.
On tapahtunut muutosta. Paitsi ihmisissä, yhteiskunnassa, ajattelussa kuin myös runoudessa. Mutta sama pyramidi-ilmiö. Ja sama ihminen kaiken nykyisen järjestäytymättömän, sekavan, joskus kaaosmaisen elämän keskellä.
Runoista voi aistia aikaa.
Kristian kirjoitti...
Matka Kailaasta tähän runoon on lopulta aika lyhyt, en tiedä kummin yritit kertoa. Hauskaa kuitenkin että pohdit asiaa.
Mutta tuskinpa Kailas tai aikalaisensa olisivat voineet kuvitella tämän päivän maailmaa, vaikka joku promilleen osanen heistä edelleen elävien kirjoissa onkin.
Perusteemat pysyvät, mutta näkökulmat ja ennen kaikkea käsitys runouden tehtävästä ovat muuttuneet. Tämä sisältää myös paradoksin: näennäinen avoimuus saattaa sittenkin vaatia jotain ihan muuta kuin tasa-arvoa.
Voin ihan itse määritellä tämän runoksi, mutta sanottakoon toisin: pieni absurdi tutkielma jonka olemassaolo ja mielekkyys on riippuvainen kokonaisuudesta, kaltaisistaan.
Lähetä kommentti